Juontaja-toimittaja Ellen Jokikunnas, 45, nollaa päätään remppaamalla taloaan ja kunnostamalla huonekaluja. Syksyllä kutsuu myös sienimetsä.
– Olen aina puuhastellut paljon käsilläni, koska se on päinvastaista sille, mitä teen töissä. Kunnostan huonekaluja, teen remppaprojektia tai hoidan puutarhaa. Käsillä tekemiseen rohkaistiin jo lapsena. Meillä oli isoäidin kanssa jopa yhteinen kerho, jossa teimme keramiikkaa ja muuta kivaa, vaikka kumpikaan ei olisi kokeillut sitä aikaisemmin, Ellen kertoo.
Hänen ystävänsä ihmettelevät, miten Ellen voi osata tapetoida tai rakentaa vaikka väliseinän tai hyllykön.
– Vastaan, että tekemällä oppii. Aina ei onnistu, mutta asioita voi onneksi tehdä uusiksi. Ja hyvät työvälineet innostavat. Kun oikein villiksi heittäydyn, hemmottelen itseäni hankkimalla uusia työkaluja. Olen tosi onnellinen uudesta maaliruiskusta, ja rakastan hiomakonettani ja jiirisirkkeliäni. Viime vuosina olen muun muassa maalannut talon julkisivun ja teettänyt kattoremontin. Viihtyvyyden lisääminen lisää myös hyvinvointia.
Marja Hintikka: "En tiennyt, että kamera vielä kuvaa..."
Ellen haluaisi olla hyvä sienestäjä, ja meneekin aina kiltisti sieneen — tajutakseen ettei tiedä sienistä mitään.
– Opiskelen tavallisimpien ruokasienten tuntomerkkejä ennen lähtöä, mutta yritän varmistaa sienten syötävyyttä vielä Google Lens -palvelun avulla. Netistä tulee aina vähintään pari vaihtoehtoa, joista toinen on myrkyllinen ja toinen ei. Koriin ei siis kerry paljoa ja pannulle päätyy vielä vähemmän. Joskus olen onnistunut löytämään suppiksia tai kantarelleja, mutta haluaisin tunnistaa muutkin herkulliset sienet. Ehkä sitten isona.
Marja Hintikka: "En tiennyt, että kamera vielä kuvaa..."
Ellen on ollut lapsesta asti allerginen eläimille, mutta oppinut sietämään omiaan. Muiden lemmikeille hän on edelleen tosi allerginen ja syö jatkuvasti allergialääkettä.
– Siedätyshoidon ansiosta voin pitää lemmikkejä, kuten tanskandoggimme Reinon. Se nukkuisi yöt mielellään sängyssämme, mutta on siihen kyllä turhan iso. Reino juoksee unissaan täysillä ja sen potkut kylkeen voivat tehdä todellista vahinkoa. Siksi Reinoa on opetettu pennusta asti, että jos sängyssä on kaksi ihmistä, sen pitää nukkua muualla. Kun ennen nousin aamuyöllä tekemään aamuradiota, Reino meni aina tilalleni sänkyyn jatkamaan unia.
Ennen Reinoa Ellen pelkäsi pitkään, että koiran ottaminen sitoisi liikaa. Myös ajatus pitkistä lenkeistä huonolla säällä tuntui vastenmieliseltä. Vuosien pohdinnan jälkeen halu saada koira kuitenkin voitti.
– Nyt on ihanaa, kun on joku tyyppi, joka pakottaa räntäsateeseen ulkoilemaan, kun muuten ei tulisi mentyä. Rakastan kaikkia eläimiä laidasta laitaan. Jos elämäntilanne sallisi, haluaisin varmaan eläintarhan tai maatilan, jossa olisi kaikki mahdolliset aasit ja porsaat.
Lue lisää Ellen Jokikunnaksen hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys -lehden numerosta 10/2022!
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
